Miten simulaatio on ”katalyytti” terveydenhuollon laadun parantamisessa
Haastattelu Ryan Agan kanssa
Haastattelu Ryan Agan kanssa
Istuimme alas HealthPartnersin kliinisen simulaation järjestelmäjohtajan Ryan Agan kanssa keskustellaksemme siitä, miten simulaatio voi edistää merkittäviä parannuksia terveydenhuollon laadussa. Katso video tai lue alla oleva transkriptio.
”Nimeni on Ryan Aga. Olen HealthPartnersin koko organisaation simulaatiotoiminnan johtaja. Olemme suuri integroitunut terveydenhuoltojärjestelmä Yhdysvaltojen keskilännen pohjoisosassa, ja toimimme Minneapolisissa, Bloomingtonissa sekä Minneapolis–St. Paulin alueella.”
”Näen simulaation alueena, jossa ihmiset yhdistyvät automaattisesti. He tulevat tilaan, joka rakentuu jonkin skenaarion ympärille, ja inhimillinen näkökulma vedetään mukaan tuohon simulaation tilaan. Ihmiset voivat jakaa kaikkein haavoittuvimmat hetkensä: sen, missä he onnistuivat hyvin, ja sen, missä he eivät onnistuneet lainkaan hyvin.
Terveydenhuollossa on harvinaista — olen työskennellyt terveydenhuollossa yli kaksi vuosikymmentä — että tiimeillä on tällainen mahdollisuus tulla yhteen, ottaa tämä aika jakaakseen kokemuksiaan, epäonnistuakseen yhä uudelleen ja työskennelläkseen yhdessä parantaakseen toimintaa.”
”Yksi perustavanlaatuinen asia, jonka koen tuovani tiimillemme ja ohjelmaamme, on Joint Commissionin toimintakutsu: turvallisuus- ja laatutiimien täytyy tehdä yhteistyötä simulaation kanssa.
Käytännössä meillä on ollut kaksi intohimoista tiimiä, jotka keskittyvät laatuun ja turvallisuuteen — mutta olemme työskennelleet eriaikaisesti eri сфääreissä ja eri vertikaaleissa. Ja nyt tämän toimintakutsun myötä molemmat tiimit tulevat yhteen, opimme toisiltamme ja opimme työskentelemään yhteistyössä, jotta voimme saavuttaa paremman lopputuloksen potilaille sekä laadulle ja turvallisuudelle.”

“Tämä on ollut todella siistiä ja hauskaa työstää. Minusta etusijalla on suhde laatuun ja potilasturvallisuuteen HealthPartnersissa. Olemme rakentaneet upean suhteen Chief Quality Officerimme Caran kanssa. Cara on päässyt näkemään kaikki laatuun liittyvät kokonaisuudet sairaaloissamme, klinikoillamme ja hammasklinikoillamme.
Menin käytännössä hänen toimistoonsa ja sanoin: ‘Cara, missä tarvitsette meitä nyt? Ja missä tarvitsette meitä seuraavien viiden ja kymmenen vuoden aikana?’ Hän on siis pystynyt todella tunnistamaan hyvin kokonaisvaltaisesti, korkeimmalla laadun ja potilasturvallisuuden tasolla, missä nämä potilasturvallisuuden ja laadun kehittämisen mahdollisuudet ovat.”
“Yksi niistä osa-alueista, joita hän tunnisti meidän työstettäväksemme, oli sepsis — erityisesti uusi aloite Code Septic Shockista. Kehitimme translaatiotyyppisen simulaatioharjoituksen päivystyspoliklinikan, kliinikoiden, lääkäreiden, hoitajien, apteekin, EPICin (sähköisen potilastietojärjestelmän tiimi) sekä turvallisuuden ja laadun kanssa.
Kokosimme heidät kaikki yhteen yhteisen ajatusmallin ympärille siitä, miten parantaa septisen sokin hoitotuloksia, erityisesti antibioottien antamista septisen sokin yhteydessä.
Veimme tämän tiimin protokollan kehittämisen läpi. Käytimme simulaatiota politiikan ja protokollan kehittämiseen — jotakin, mitä emme perinteisesti ole tehneet simulaatiossa.
Se, mitä pystyimme tekemään, oli käyttää sitä Code Red Septic Shock -protokollan ja -ohjeistuksen kehittämiseen. Tunnistimme tuon simulaation avulla kahdeksan erilaista [ongelmaa], joista kliininen tiimi sanoi: ‘Tämä ei toimi, tarvitsemme lisää parannuksia, tarvitsemme erilaisia laitteita tai tarvikkeita tämän protokollan toteuttamiseen.’
Luoimme sen, ja iterointia tehtiin monta kertaa niiden asioiden osalta, jotka piti korjata ennen kuin se vietiin hoitotyöhön. Ja voin kertoa teille, että vuodeosastolla työskentelevänä kliinikkona, jos protokolla tai ohjeistus kehitetään ilman etulinjan henkilöstön panosta, me etulinjassa tekisimme hyvin nopeasti kiertotavan. Kiertotavat ovat vaarallisia. Ne ovat riski potilaalle.”
“Se perustuu siis pohjimmiltaan siihen suhteeseen … sen rakentamiseen laatu- ja potilasturvallisuustiimin kanssa, ja sitten todella siihen, että tunnistetaan, missä ovat ne pullonkaulat, joissa he tarvitsevat simulaatiota?”

“Meillä on todennäköisesti tallennettuna simulaatioihin joitakin terveydenhuollon organisaatioiden rikkaimmista tiedoista. Joten kyse on todella siitä, että tehdään näkyväksi, kuinka tämä on hyvin, hyvin voimakas erikoisala… että meillä on käytännössä kaikki sieltä etulinjasta, missä ihmiset sanovat, että jokin on väärin tai kaipaa parannusta … tai asioita, jotka toimivat erittäin hyvin.
Jotta oppiva organisaatio omaksuisi simulaation … pitkän tähtäimen näkökulmasta simulaatio on se. Simulaatio on oppimisen ydinkäsite sekä akatemiassa että terveydenhuoltojärjestelmissä, koska meillä on kaikki tämä rikas, upea data, jota tulisi levittää pystysuunnassa ja vaakasuunnassa potilaiden henkien pelastamiseksi.”

“Sanoisin, että yksi viimeisistä keinoistamme pitää taloutemme vakaana tai tuettuna on vaikuttavuusperusteinen hoito, ja se perustuu kaikkeen laatuun ja turvallisuuteen. Johtajat ovat nähneet simulaation onnistumiset koulutuksessa. Se, mihin heidän nyt täytyy siirtyä, on se, miten simulaatiota voidaan käyttää ei ainoastaan toimenpidekoulutuksessa, vaan myös uuden teknologian integroinnissa terveydenhuoltojärjestelmään.
Olemme keskellä tekoälytsunamia. Miten käytämme simulaatiota tekoälytyökalun kanssa, joka otetaan käyttöön suuressa integroidussa terveydenhuoltojärjestelmässä? Miten käytämme simulaatiota? Miten toimimme tekoälyn kanssa? Miten tuomme tiimit yhteen, aivan kuten olemme tehneet perinteisen koulutus- ja opetussimulaation kanssa, ja hyödynnämme simulaatiota kaikissa terveydenhuollon rakenteen osa-alueissa?
Luulen, että terveydenhuollon johtajat ovat perinteisesti ajatelleet, että simulaatiota käytetään koulutukseen ja opetukseen. Mutta kun tarkastellaan vaikuttavuusperusteista hoitoa, ja sitä mitä juuri puhuin 25 prosentin parannuksesta antibioottien annossa…potilaasi selviävät, sääntelytaakka vähenee.
Eli panostetaan simulaatioon laadun parantamisessa; sijoitetun pääoman tuotto, joka pitää meidät taloudellisesti tuettuina ja kasvamassa terveydenhuollossa, ei ole enää mukava lisä. Se on terveydenhuollon organisaatioille moraalinen ja eettinen välttämättömyys, jotta ne pysyvät perustaltaan toiminnassa myös tulevaisuudessa.”